Tutkiva kolme-oo verkossa
| YLE | Kulttuuri/Oppiminen :: Opinportti
| YLE | Kulttuuri/Oppiminen :: Opinportti Oppiminen on kaikille tuttua ja jokapäiväistä toimintaa. Oppiminen on jatkuvaa ja sitä tapahtuu kaikissa elämän vaiheissa. Jokainen oppii kuitenkin omalla tavallaan ja yksilöllisesti, kaikille yhteistä tapaa oppia ei ole.
Mitä se pedagogiikka on?
Kreikan termi paidagogos tarkoitti lasten ohjaajaa. Nykyisin suomen kielessä käytettyinä sanat pedagogiikka ja pedagogi eivät viittaa pelkästään lasten kasvatuksen kanssa toimimiseen. Vieraissa kielissä sana ei välttämättä käänny suoraan tai samalta kuulostava sana merkitsee erilaisia asioita. Aikuiskasvatustieteilijä Malcom Knowles kritisoi aikoinaan pedagogiikka-termiä ja yritti vakiinnuttaa andragogiikka-käsitettä (kreikkalainen kantasana viittaa aikuiseen mieheen, muinaisina aikoina kun mies oli sama kuin ihminen... hmm...).
Osa opetusalalla toimivista erottaa kasvatuksen ja opettamisen tai kouluttamisen tai kasvattamisen. He mieltävät tietojen opettamisen olevan jollakin tavalla irti kasvatuksesta. Kasvatus sisältää persoonana, ihmisenä tai yhteisön jäsenenä kasvamisen ulottuvuuden, siis muutoksia muussakin kuin ihmisen tietovarannoissa.
Itse aikuiskasvatustieteilijänä edustan ehdottomasti sitä näkökulmaa, että suppeinkin
opetustapahtuma johtaa aina tietojen omaksumisen ohessa muihin seurauksiin. Esimerkiksi ihmisen minäkuva, maailmankuva tai itsetunto muuttuvat.
Muistan omilta lukioajoiltani opettajan, joka opetti vain asioita. Eli sen oppiaineen kanssa 35-vuotiaaksi siinä käsityksessä, että ei minusta ole näihin juttuihin. Koska opettaja ei hellittänyt koskaan roolistaan, ei tullut luo, ei kertonut juttuja omilta opiskeluajoiltaan tai tuskaillut eilispäivän kataluuksia, tunsin olevani vieraalla planeetalla. Luulin, että en osaa, koska oppitunnit olivat niin kliinisiä. En tullut rohkeaksi, kuten niin monilla muilla oppitunneilla. Parhaita, edelleenkin mieleni pinnalla olevia lukiotunteja (ja nyt niistä on jo neljännesvuosisata aikaa!) ovat ne hetket, kun opettaja oli vähän aikaa ihminen kanssamme (unohti "opettaa").
Yksikään opettaja ei opi oppijan puolesta. Vaikka olisi kuinka taitava. Pedagogiikka on taitoa innostaa, motivoida ja tarjota opittava asia sillä tavalla, että se on opittavissa.
Pedagogiikka tarkoittaa kasvatustaitoa ja opetusoppia tai opetustaitoa. Usein rajataan käsitettä (verkkopedagogiikka) tai liitetään termi tiettyyn teoreettiseen lähestymistapaan (Steiner-pedagogiikka) tai kohderyhmään (erityispedagogiikka). Pedagogiikka on myös yliopistollinen oppiaine ja tutkimusala.
Opettaja, ohjaaja
"Hauki on kala."
Perinteinen käsitys opettamisesta sisältää ajatuksen oppisisällön siirtämisestä opettajalta (=tiedon haltijalta) oppilaalle (=tyhjään tauluun). Vaikka nykyisin pyritään hautaamaan tämä oppimisajatus menneisyyteen, se on edelleen voimissaan. Reilu vuosi sitten olin itse yliopistossa kurssilla, jonka alussa opettaja teki selväksi, ettei meidän opiskelijoitten omilla ajatuksilla ollut mitään merkitystä. Hän, opettaja, oli tiedon haltija ja vain hänen tietonsa tarkka toistaminen oli merkityksellistä, kun tentissä mitattiin oppimista. Hauki on kala.
Jos verkko-opiskelu perustuu valmiin tiedon omaksumiseen ja toistamiseen, voi hyvällä syyllä kysyä, mihin verkkoa oikeastaan tarvitaan. Tiedon sisäistämis-tavoitteessa riittää, että oppija - tai oikeammin oppilas - saa opettajan jakaman tiedon (esimerkiksi monisteen), sisäistää sen ja ulkoistaa sen kokeessa. Ei puhuta mitään soveltamisesta tai ymmärtämisestä.
Varhaisimmat verkko-opetuksen sovellukset ymmärsivät verkko-oppimisen juuri noin. Ja seurauksena oli laumoittain kyllästyneitä, opintonsa keskeyttäneitä opiskelijoita.
Hyvä verkko-oppiminen on aktiivista tutkimista, jota opettaja tukee ja ohjaa. Oppija ei jää yksin, mutta hän ei myöskään saa valmiita vastauksia. Hänen on itse lähdettävä matkalle. Hänestä tulee salapoliisi ja tutkimusmatkailija. Hän voi parhaimmillaan opettaa ohjaajalleen ja koko ryhmälle jotain uutta.
Oppilas, opiskelija, oppija
Eri teksteissä käytetään erilaisia termejä oppivasta ihmisestä. Monissa vieraissa kielissä on tyypillistä puhua opiskelijasta, kun tarkoitetaan korkea-asteen opiskelijaa (sama sana voi viitata sekä opiskelijaan että tutkijaan, kuten englannissa student). Suomen kielessä on sitä vastoin mahdollista puhua seitsemän vuotiaan opiskeluinnosta ja siitä, kuinka kolmas luokka opiskelee Itämeren planktoneita.
Suomen kielessä on vahvasti läsnä jako: oppilas oppii - opiskelija opiskelee. Oppilas on passiivisempi vastaanottaja, omaksuja. Opiskelija sitä vastoin etsii aktiivisesti, hän tutkii asiaa, jota haluaa oppia.
Suomen kieli on joustava ja rikas tässäkin kohdalla, sillä se tarjoaa luontevan tavan ohittaa oppilas/opiskelija -jako käyttämällä kaikista eri-ikäisistä, eri järjestelmien piirissä olevista oppivista henkilöistä nimikettä oppija.
Jonkun mielestä nimikkeillä ei ole väliä. Kuitenkin nimityksiin voi liittyä vahvoja historiallisesti kehittyneitä merkityksiä, joissa kuvastuu esimerkiksi valta-asema. Oppilas on opettajan alainen. Opiskelija on merkityssisällöltään huomattavasti itsenäisempi. Opiskella voi ilman opettajaakin. Oppija on neutraali termi, joka voi oppimisprosessissa kuvata myös opettajaa tai ohjaajaa.
Tutkiva opettajuus korkea-asteella -tutkimusohjelma, Kever 2/2003
Tutkiva opettajuus korkea-asteella -tutkimusohjelma: Leena Ahteenmäki-Pelkosen verkkoartikkeli
KeVer-verkkolehdessä kuvaa Lahden ammattikorkeakoulussa 02-06 toteutetun tutkimushankkeen lähtökohtia. Artikkeli valottaa tutkivan opettajuuden lähtökohtia.
Kari Tuononen: Pedagogista pohdintaa
Kari Tuononen: Pedagogista pohdintaa -verkkosivu kuvaa digitaalisen portfolion käyttämistä opettajankoulutuksessa opetusharjoittelun ohjauksessa. Tekstin ovat tuottaneet: Olli Kauppinen, Joensuun kaupunki, Juha Kurola, Turun normaalikoulu ja
Kari Tuononen, Joensuun normaalikoulu. Teksti sisältää teoreettisiä käsitteitä, joihin tutustumme pedagogisen kurssin aikana. Verkkosivulla kiinnostavaa on pyrkimys hyödyntää verkkoa opetusharjoittelun ohjauksessa.
Tutkiva oppilas - tutkiva opettaja
Pasi Sahlbergin artikkeli
ryhmätutkimuksesta opetusmenetelmänä teoksessa Tutkiva opettaja 2, toim. Sinikka Ojanen (1998), Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus (nykyinen Palmenia), s. 189 - 200. (Pasi Sahlberg on kehitellyt yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmiä,
ks. verkkohaastattelu.)
Ryhmätutkimus on opetusmenetelmä, joka lähestymistavallaan yhdistää tutkivan oppilaan ja omaa työtään tutkivan opettajan. (emt. s. 189.)
Ryhmätutkimuksessa on neljä tärkeää lähtökohtaa: 1. John Deweyn kasvatuskäsitys, 2. ryhmädynamiikka, 3. kostruktivistinen oppimiskäsitys ja 4. sisäinen motivaatio.
1. Dewey ja demokraattinen kasvatus:
John Dewey on jo edesmennyt ajattelija (1859-1952), mutta hänen ajatuksissaan on elinvoimaa edelleen. Monet "uusina" markkinoidus oppimisajatukset löytyvät Deweyn valtavan laajasta tuotannosta. Esimerkiksi
4H-järjestö on jo yli puoli vuosisataa toteuttanut erästä Deweyn keskeistä ajatusta: Learning by doing. Tämä iskulause on Deweyn ajattelussa enemmän kuin pelkkää tekemällä oppimista. Hänen kasvatusajatteluussaan korostuvat demokraattisuus, yhteisöllinen osallisuus, kriittinen ajattelu ja yhteisölliset ongelmanratkaisutaidot. Tekemällä ei opita pelkästään taitoja minulle vaan
taitoja ja toimintakulttuuria meille, (joka perinteisessä 4H-toiminnassa on ollutkin tärkeää). Se, mitä me tavoittelemme, on määriteltävä yhdessä. Tähän määrittelytyöhön vaaditaan sekä ajatusta (älyä), tunnetta että sosiaalista yhteisyyttä ja vuorovaikutusta.
Ensimmäiset verkko-opetuksen sovellukset pyrkivät toteuttamaan pelkästään älyllisiä tavoitteita. Verkko parhaimmillaan voi antaa tilaa sosioemotionaaliselle toiminnalle ja juuri siitä kehkeytyy usein voimakkain oppijaa motivoiva side. Tämä tarkoittaa siis, ettei riitä, että laitamme verkkoon opittavan asian kannalta tärkeää oppimateriaalia. Oppiminen ei ole pelkästään opittavan sisällön siirtämistä opettajalta oppijalle. Oppimisen tulee olla merkitksellistä. Deweyn mukaan
ongelmanratkaisutilanne on luonnostaan motivoiva ja yhteistoimintaa herättävä lähtökohta oppimiselle.
...oppimisessa korostuvat yksilön oma aktiivisuus ja tietojen hankkiminen sekä niiden tulkitseminen (emt. s. 190).
2. Ryhmädynamiikka -
Kurt Lewin (1890-1947)
Jokainen meistä toimii eri ryhmissä tietyllä tavalla: minä vaikutan ryhmään ja ryhmä minuun. Näitä sosiaalisen vuorovaikutuksen voimia tutki Deweyn aikalainen Kurt Lewin.
Tarkasteltaessa yksilön oppimista koulun kannalta on Lewinin mielestä kiinnitettävä huomiota siihen sosiaaliseen, fyysiseen ja psyykkiseen ympäristöön, jossa oppiminen tapahtuu (emt. s. 190).
Verkko-oppimisympäristössä tämä tarkoittaa siis huomion kiinnittämistä erityisesti vuorovaikutuksen tiloihin ja konkreettiseen toteutukseen. Yhteistyötaitojen oppiminen oli Lewinin mielestä tärkeää. Lukio-opiskelussa on perinteisesti korostettu sisältöjen omaksumista. Ongelmalähtöisessä oppimisessa sisältöjen omaksuminen ei riitä. Opettaminen ei ole tietojen siirtämistä, sillä pelkkä tieto ei riitä. Tieto auttaa selviytymään ongelmistä, mutta lisäksi tarvitaan ihmisten välistä yhteistoimintaa, ryhmätyötä. Mitä monimutkaisempia ongelmia selvitetään, sitä tärkeämpää ovat sosiaaliset taidot, kyky yhteistoimintaan ja ryhmädynamiikan ymmärrys. Tämän päivän työelämässä ei haeta pelkästään tietyn alan huippuosaajaa vaan sen rinnalla ihmistä "meidän tiimiin".
Käytännössä on osoittautunut tärkeäksi kannustaa ja rohkaista oppilaita itsenäiseen ja yhteistoiminnalliseen työskentelyyn oikeiden vastausten tai tietojen tarjoamisen asemesta (emt. s. 191).
Opettaja oppii opettaessaan. Suuri osa asiantuntijuutta on ongelmanratkaisutaitoja ja kykyä hyödyntää olemassa olevaa yhteisöä. Aikamme korostaa yksilösuorituksia ja huippuasiantuntijuutta mutta samalla se, mitä meiltä todella vaaditaan, vaatii aina eri alojen osaajien yhteistoimintaa.
3. Konstruktivistinen oppiminenTieto ei siirry oppijan mieleen kuin valokuva laboratoriossa filmiltä paperille. Aiemmin opittu vaikuttaa uuden oppimiseen. Aiemmin opittu suuntaa huomiota ja vaikuttaa tulkintaan (mikä on merkityksellistä, mikä liittyy mihinkin jne.). 'Kostruktio' -sana viittaa rakenteeseen ja rakentamiseen. Oppiminen on tiedon rakentamista - ei siis tiedon nielemistä, sisäistämistä, sellaisenaan omaksumista. Ihminen ei opi kuin sieni imemällä uutta tietoa (nestettä) itseensä. Ihminen oppii liittämällä uutta oppimaansa aiemmin oppimaansa. Oppimisessa keskeistä lähes aina on myös opittavan merkityksellisyys oppijalle ja hänen sosiaaliselle ympäristölleen.
Tulkintojen korostuminen oppimisessa tarkoittaa sitä, että oppilaan olisi opittava kysymään, etsimään tietoa sekä analysoimaan sitä omien käsitystensä ja aikaisempien kokemustensa perusteella. Tällä tavalla tulkinta liittää uuden tiedon aikaisempiin tietorakenteisiin.
jatkuu...
Pedagogisen kurssin toteutus
Käytännössä pedagoginen kurssi etenee näin:
- Opiskelijat ilmoittautuvat 18.8.06 mennessä (nyt 21.5. ilmoittautuneita on 8 opiskelijaa ja 4 opettajaa).
- Pedagoginen kurssi toteutetaan lukion jaksoilla 1-2. Opiskelijan työmäärä vastaa yhden lukiokurssin työmäärää. Kurssista saa suoritusmerkinnän. Kurssisuorituksena opiskelija tekee oppimispäiväkirjan.
- Viikoilla 34-35 opiskelijat saavat lähi- ja etäopetuksena perusjohdatuksen pedagogisiin käsitteisiin, oppimisteorioihin ja koulutussuunnittelun perusteisiin. Tämä teoreettinen koulutus jatkuu sopivina annoksina läpi kurssin. Tavoitteena on erityisesti avata pääsykoekirjojen sisältöjä ja niitä käsitteitä, joita opettajien kanssa työskentelyn kuluessa nousee esiin.
- 1-jaksolla opiskelijat ja opettajat suunnittelevat kaksi verkkokurssia (mediapsykologian ja ruotsin kirjoittamiskurssi).
- 2-jaksolla opiskelijat ja opettajat seuraavat etäkurssien toteutumista ja toteuttavat kehittävää arviointia. Osa opiskelijoista on mukana sekä pedagogisella kurssilla että suunnitellulla etäkurssilla.
- Tavoitteena on, että pedagogiselle kurssille löydetään vähintään muutama kummi verkkopedagogiikan tutkimuksen ja korkea-asteen koulutuksen puolelta. Kummit voivat vierailla kurssilla virtuaalisesti esimerkiksi vastaamalla opiskelijoitten kysymyksiin. Kummit antavat kasvot korkea-asteen työlle ja tutkimuksen tekemiselle. Tavoitteena on valaista teorian ja käytännön maailmojen välisiä kiinteitä yhteyksiä. Kirjojen tekstit ja käsitteet kiinnittyvät esimerkiksi siihen, mitä pedagogisella kurssilla tehdään. Näin päästään toivon mukaan lähemmäs tutkivaa työtapaa ja tutkivaa oppimista.
Pedagogisen kurssin opetussuunnitelma
Pedagoginen kurssi antaa hyviä valmiuksia opettajan ammattia suunnittelevalle tai muista kasvatustieteellisistä opinnoista kiinnostuneille lukiolaisille. Pedagogisen kurssin aikana opiskelija tutustuu keskeisiin oppimisteorioihin, koulutussuunnittelun perusteisiin sekä opetus-, ohjaus- ja oppimisprosessien vaiheiden hahmottamiseen. Kurssilla tutustutaan harjoitustyön kautta oppimisen psykologisiin ja sosioemotionaalisiin puoliin, mm. tutustumalla yhteisöllisen ja tutkivan oppimisen sovelluksiin tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä. Kurssin harjoitustyö toteutetaan opiskelijaryhmän ja aineenopettajien yhteistyönä. Harjoitustyönä tuotetaan uusia verkkodidaktisia ratkaisuja kokeileva lukiokurssi (tai useampia kursseja). Suositeltavaa on, että opiskelija osallistuu myös harjoitustyönä syntyneelle kurssille.
Oppimateriaalina kurssilla käytetään soveltuvin osin Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan sekä Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen kasvatustieteiden tiedekuntien luokanopettajakoulutuksen, yleisen kasvatustieteen, aikuiskasvatuksen sekä elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen koulutusohjelmien pääsykoekirjoja.
Tutkien verkko-opiskelun maailmaan
KyEtä-projekti on etä- ja verkko-opetuksen vakiinnuttamishanke Etelä-Kymenlaaksossa. KyEtä-projektin innovaatioryhmä on toukokuun aikana laittanut liikkeelle verkko-opiskelua tutkivan kurssin, johon osallistuu sekä opiskelijoita että opettajia. Kurssille haetaan myös kummeja (tämän blogin kautta voi myös ilmoittautua kummiksi kommentoimalla esimerkiksi tätä viestiä).
Ajatus verkko-opiskelun tutkivasta kehittämisestä syntyi Kotkan aikuislukion opettajien keskusteluissa. Koettiin lukion etäopetusmenetelmien junnaavan paikoillaan. Oltiin epätietoisia siitä, mikä opiskelijoitten näkökulmasta olisi toimivaa, motivoivaa ja laadukasta.
Etsittiin kumppanuuskouluja. Haminan lukio otti haasteen vastaan. Haussa on vielä toinen kumppanuuskoulu. Tutkimusmatka toteutetaan kolmen etäkurssin avulla: 1. Pedagoginen kurssi, jossa opiskelijat yhdessä opettajien kanssa suunnittelevat kaksi verkkokurssia (opiskelijat saavat myös teoreettista koulutusta pedagogiseen ajatteluun ks. ops yllä); 2. Mediapsykologian verkkokurssi ja 3. Ruotsin kirjoittamiskurssi.
Tästä blogista kasvaa vähitellen yksi osa pedagogisen kurssin aineistoa. Luen kesän aikana kirjoja ja artikkeleita, joista voisi ammentaa pedagisen kurssin teoreettiseen osaan. Tärkeinä lähteinä ovat mm. kasvatustieteellisten tiedekuntien ja opettajankoulutuksen pääsykoekirjat, mutta lukemistoon kuuluu myös muuta verkkopedagogiikkaa, tutkivaa oppimista ja opettajuutta, dialogipedagogiikkaa ja kriittistä pedagogiikkaa käsittelevää kirjallisuutta sekä artikkeleita. Pyrin selostamaan lukemisen herättämiä ajatuksiani niin, että lukiolainen pystyy saamaan niistä selvää.
Pedagoginen kurssi pyrkii avaamaan pedagogisen ajattelun lisäksi opetus- ja kasvatusalaa ammattina, loiventamaan kynnystä lukion ja korkea-asteen välillä (opinto-ohjaukselliset tavoitteet) sekä luomaan aitoa vuorovaikutusta opettajien ja opiskelijoitten välillä (dialogipedagoginen tavoite).
KyEtä-projektin Innovaatioryhmä aloittaa
KyEtä-projektin ohjausryhmän kokouksessa 2.5.06 luotiin perustat tvt-opetuskäytön innovaatioryhmälle. Innovaatioryhmän tavoitteena on etsiä ja kokeilla uusia tvt-opetuskäytön menetelmiä. Ryhmään kutsutaan sekä opettajia että opiskelijoita.