Tutkiva oppilas - tutkiva opettaja Pasi Sahlbergin artikkeli ryhmätutkimuksesta opetusmenetelmänä teoksessa Tutkiva opettaja 2, toim. Sinikka Ojanen (1998), Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus (nykyinen Palmenia), s. 189 - 200. (Pasi Sahlberg on kehitellyt yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmiä, ks. verkkohaastattelu.)

Ryhmätutkimus on opetusmenetelmä, joka lähestymistavallaan yhdistää tutkivan oppilaan ja omaa työtään tutkivan opettajan. (emt. s. 189.)

Ryhmätutkimuksessa on neljä tärkeää lähtökohtaa: 1. John Deweyn kasvatuskäsitys, 2. ryhmädynamiikka, 3. kostruktivistinen oppimiskäsitys ja 4. sisäinen motivaatio.

1. Dewey ja demokraattinen kasvatus: John Dewey on jo edesmennyt ajattelija (1859-1952), mutta hänen ajatuksissaan on elinvoimaa edelleen. Monet "uusina" markkinoidus oppimisajatukset löytyvät Deweyn valtavan laajasta tuotannosta. Esimerkiksi 4H-järjestö on jo yli puoli vuosisataa toteuttanut erästä Deweyn keskeistä ajatusta: Learning by doing. Tämä iskulause on Deweyn ajattelussa enemmän kuin pelkkää tekemällä oppimista. Hänen kasvatusajatteluussaan korostuvat demokraattisuus, yhteisöllinen osallisuus, kriittinen ajattelu ja yhteisölliset ongelmanratkaisutaidot. Tekemällä ei opita pelkästään taitoja minulle vaan taitoja ja toimintakulttuuria meille, (joka perinteisessä 4H-toiminnassa on ollutkin tärkeää). Se, mitä me tavoittelemme, on määriteltävä yhdessä. Tähän määrittelytyöhön vaaditaan sekä ajatusta (älyä), tunnetta että sosiaalista yhteisyyttä ja vuorovaikutusta.

Ensimmäiset verkko-opetuksen sovellukset pyrkivät toteuttamaan pelkästään älyllisiä tavoitteita. Verkko parhaimmillaan voi antaa tilaa sosioemotionaaliselle toiminnalle ja juuri siitä kehkeytyy usein voimakkain oppijaa motivoiva side. Tämä tarkoittaa siis, ettei riitä, että laitamme verkkoon opittavan asian kannalta tärkeää oppimateriaalia. Oppiminen ei ole pelkästään opittavan sisällön siirtämistä opettajalta oppijalle. Oppimisen tulee olla merkitksellistä. Deweyn mukaan ongelmanratkaisutilanne on luonnostaan motivoiva ja yhteistoimintaa herättävä lähtökohta oppimiselle.

...oppimisessa korostuvat yksilön oma aktiivisuus ja tietojen hankkiminen sekä niiden tulkitseminen (emt. s. 190).

2. Ryhmädynamiikka - Kurt Lewin (1890-1947)
Jokainen meistä toimii eri ryhmissä tietyllä tavalla: minä vaikutan ryhmään ja ryhmä minuun. Näitä sosiaalisen vuorovaikutuksen voimia tutki Deweyn aikalainen Kurt Lewin.

Tarkasteltaessa yksilön oppimista koulun kannalta on Lewinin mielestä kiinnitettävä huomiota siihen sosiaaliseen, fyysiseen ja psyykkiseen ympäristöön, jossa oppiminen tapahtuu (emt. s. 190).

Verkko-oppimisympäristössä tämä tarkoittaa siis huomion kiinnittämistä erityisesti vuorovaikutuksen tiloihin ja konkreettiseen toteutukseen. Yhteistyötaitojen oppiminen oli Lewinin mielestä tärkeää. Lukio-opiskelussa on perinteisesti korostettu sisältöjen omaksumista. Ongelmalähtöisessä oppimisessa sisältöjen omaksuminen ei riitä. Opettaminen ei ole tietojen siirtämistä, sillä pelkkä tieto ei riitä. Tieto auttaa selviytymään ongelmistä, mutta lisäksi tarvitaan ihmisten välistä yhteistoimintaa, ryhmätyötä. Mitä monimutkaisempia ongelmia selvitetään, sitä tärkeämpää ovat sosiaaliset taidot, kyky yhteistoimintaan ja ryhmädynamiikan ymmärrys. Tämän päivän työelämässä ei haeta pelkästään tietyn alan huippuosaajaa vaan sen rinnalla ihmistä "meidän tiimiin".

Käytännössä on osoittautunut tärkeäksi kannustaa ja rohkaista oppilaita itsenäiseen ja yhteistoiminnalliseen työskentelyyn oikeiden vastausten tai tietojen tarjoamisen asemesta (emt. s. 191).

Opettaja oppii opettaessaan. Suuri osa asiantuntijuutta on ongelmanratkaisutaitoja ja kykyä hyödyntää olemassa olevaa yhteisöä. Aikamme korostaa yksilösuorituksia ja huippuasiantuntijuutta mutta samalla se, mitä meiltä todella vaaditaan, vaatii aina eri alojen osaajien yhteistoimintaa.

3. Konstruktivistinen oppiminen
Tieto ei siirry oppijan mieleen kuin valokuva laboratoriossa filmiltä paperille. Aiemmin opittu vaikuttaa uuden oppimiseen. Aiemmin opittu suuntaa huomiota ja vaikuttaa tulkintaan (mikä on merkityksellistä, mikä liittyy mihinkin jne.). 'Kostruktio' -sana viittaa rakenteeseen ja rakentamiseen. Oppiminen on tiedon rakentamista - ei siis tiedon nielemistä, sisäistämistä, sellaisenaan omaksumista. Ihminen ei opi kuin sieni imemällä uutta tietoa (nestettä) itseensä. Ihminen oppii liittämällä uutta oppimaansa aiemmin oppimaansa. Oppimisessa keskeistä lähes aina on myös opittavan merkityksellisyys oppijalle ja hänen sosiaaliselle ympäristölleen.

Tulkintojen korostuminen oppimisessa tarkoittaa sitä, että oppilaan olisi opittava kysymään, etsimään tietoa sekä analysoimaan sitä omien käsitystensä ja aikaisempien kokemustensa perusteella. Tällä tavalla tulkinta liittää uuden tiedon aikaisempiin tietorakenteisiin.

jatkuu...  ¶ sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006