Opettaja, ohjaaja "Hauki on kala."

Perinteinen käsitys opettamisesta sisältää ajatuksen oppisisällön siirtämisestä opettajalta (=tiedon haltijalta) oppilaalle (=tyhjään tauluun). Vaikka nykyisin pyritään hautaamaan tämä oppimisajatus menneisyyteen, se on edelleen voimissaan. Reilu vuosi sitten olin itse yliopistossa kurssilla, jonka alussa opettaja teki selväksi, ettei meidän opiskelijoitten omilla ajatuksilla ollut mitään merkitystä. Hän, opettaja, oli tiedon haltija ja vain hänen tietonsa tarkka toistaminen oli merkityksellistä, kun tentissä mitattiin oppimista. Hauki on kala.

Jos verkko-opiskelu perustuu valmiin tiedon omaksumiseen ja toistamiseen, voi hyvällä syyllä kysyä, mihin verkkoa oikeastaan tarvitaan. Tiedon sisäistämis-tavoitteessa riittää, että oppija - tai oikeammin oppilas - saa opettajan jakaman tiedon (esimerkiksi monisteen), sisäistää sen ja ulkoistaa sen kokeessa. Ei puhuta mitään soveltamisesta tai ymmärtämisestä.

Varhaisimmat verkko-opetuksen sovellukset ymmärsivät verkko-oppimisen juuri noin. Ja seurauksena oli laumoittain kyllästyneitä, opintonsa keskeyttäneitä opiskelijoita.

Hyvä verkko-oppiminen on aktiivista tutkimista, jota opettaja tukee ja ohjaa. Oppija ei jää yksin, mutta hän ei myöskään saa valmiita vastauksia. Hänen on itse lähdettävä matkalle. Hänestä tulee salapoliisi ja tutkimusmatkailija. Hän voi parhaimmillaan opettaa ohjaajalleen ja koko ryhmälle jotain uutta.  ¶ maanantaina, toukokuuta 22, 2006