keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006
Mitä se pedagogiikka on?
Kreikan termi paidagogos tarkoitti lasten ohjaajaa. Nykyisin suomen kielessä käytettyinä sanat pedagogiikka ja pedagogi eivät viittaa pelkästään lasten kasvatuksen kanssa toimimiseen. Vieraissa kielissä sana ei välttämättä käänny suoraan tai samalta kuulostava sana merkitsee erilaisia asioita. Aikuiskasvatustieteilijä Malcom Knowles kritisoi aikoinaan pedagogiikka-termiä ja yritti vakiinnuttaa andragogiikka-käsitettä (kreikkalainen kantasana viittaa aikuiseen mieheen, muinaisina aikoina kun mies oli sama kuin ihminen... hmm...).
Osa opetusalalla toimivista erottaa kasvatuksen ja opettamisen tai kouluttamisen tai kasvattamisen. He mieltävät tietojen opettamisen olevan jollakin tavalla irti kasvatuksesta. Kasvatus sisältää persoonana, ihmisenä tai yhteisön jäsenenä kasvamisen ulottuvuuden, siis muutoksia muussakin kuin ihmisen tietovarannoissa.
Itse aikuiskasvatustieteilijänä edustan ehdottomasti sitä näkökulmaa, että suppeinkin
opetustapahtuma johtaa aina tietojen omaksumisen ohessa muihin seurauksiin. Esimerkiksi ihmisen minäkuva, maailmankuva tai itsetunto muuttuvat.
Muistan omilta lukioajoiltani opettajan, joka opetti vain asioita. Eli sen oppiaineen kanssa 35-vuotiaaksi siinä käsityksessä, että ei minusta ole näihin juttuihin. Koska opettaja ei hellittänyt koskaan roolistaan, ei tullut luo, ei kertonut juttuja omilta opiskeluajoiltaan tai tuskaillut eilispäivän kataluuksia, tunsin olevani vieraalla planeetalla. Luulin, että en osaa, koska oppitunnit olivat niin kliinisiä. En tullut rohkeaksi, kuten niin monilla muilla oppitunneilla. Parhaita, edelleenkin mieleni pinnalla olevia lukiotunteja (ja nyt niistä on jo neljännesvuosisata aikaa!) ovat ne hetket, kun opettaja oli vähän aikaa ihminen kanssamme (unohti "opettaa").
Yksikään opettaja ei opi oppijan puolesta. Vaikka olisi kuinka taitava. Pedagogiikka on taitoa innostaa, motivoida ja tarjota opittava asia sillä tavalla, että se on opittavissa.
Pedagogiikka tarkoittaa kasvatustaitoa ja opetusoppia tai opetustaitoa. Usein rajataan käsitettä (verkkopedagogiikka) tai liitetään termi tiettyyn teoreettiseen lähestymistapaan (Steiner-pedagogiikka) tai kohderyhmään (erityispedagogiikka). Pedagogiikka on myös yliopistollinen oppiaine ja tutkimusala. ¶ keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006
Osa opetusalalla toimivista erottaa kasvatuksen ja opettamisen tai kouluttamisen tai kasvattamisen. He mieltävät tietojen opettamisen olevan jollakin tavalla irti kasvatuksesta. Kasvatus sisältää persoonana, ihmisenä tai yhteisön jäsenenä kasvamisen ulottuvuuden, siis muutoksia muussakin kuin ihmisen tietovarannoissa.
Itse aikuiskasvatustieteilijänä edustan ehdottomasti sitä näkökulmaa, että suppeinkin
opetustapahtuma johtaa aina tietojen omaksumisen ohessa muihin seurauksiin. Esimerkiksi ihmisen minäkuva, maailmankuva tai itsetunto muuttuvat.
Muistan omilta lukioajoiltani opettajan, joka opetti vain asioita. Eli sen oppiaineen kanssa 35-vuotiaaksi siinä käsityksessä, että ei minusta ole näihin juttuihin. Koska opettaja ei hellittänyt koskaan roolistaan, ei tullut luo, ei kertonut juttuja omilta opiskeluajoiltaan tai tuskaillut eilispäivän kataluuksia, tunsin olevani vieraalla planeetalla. Luulin, että en osaa, koska oppitunnit olivat niin kliinisiä. En tullut rohkeaksi, kuten niin monilla muilla oppitunneilla. Parhaita, edelleenkin mieleni pinnalla olevia lukiotunteja (ja nyt niistä on jo neljännesvuosisata aikaa!) ovat ne hetket, kun opettaja oli vähän aikaa ihminen kanssamme (unohti "opettaa").
Yksikään opettaja ei opi oppijan puolesta. Vaikka olisi kuinka taitava. Pedagogiikka on taitoa innostaa, motivoida ja tarjota opittava asia sillä tavalla, että se on opittavissa.
Pedagogiikka tarkoittaa kasvatustaitoa ja opetusoppia tai opetustaitoa. Usein rajataan käsitettä (verkkopedagogiikka) tai liitetään termi tiettyyn teoreettiseen lähestymistapaan (Steiner-pedagogiikka) tai kohderyhmään (erityispedagogiikka). Pedagogiikka on myös yliopistollinen oppiaine ja tutkimusala. ¶ keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006